BRP Racing Team -kisaraportti: FIM World Championship MM-snowcross, Tuuri

31. maaliskuu 2011

BRP Racing Team Lynx nappasi todella makean ja arvokkaan kaksoisvoiton Tuurin MM-kilpailusta. ISOC-sarjan tähtiin lukeutuva Emil Öhman nousi korkeimmalle korokkeelle ja hänen vierellään juhli hopeaa nuori superlahjakkuus, Petter Nårsa.


Kisaviikonloppu aloitettiin jo perjantaina, jolloin ohjelmassa olivat katsastus, ohjaajakokous sekä illan vapaat harjoitukset. Harjoitusten selvästi nopein kuljettaja oli entinen maailmanmestari, Peter Ericson. Adam Renheim ja Öhman olivat heti Ericsonin perässä ja Janne Jurvelin oli saman ryhmän 14. Toisessa ryhmässä nopeinta vauhtia piti Petter Nårsa.  

Vaikka vapaissa harjoituksissa on yleisesti tarkoitus tutustua rataan ja tunnustella kelkan toimivuutta, niin aina ei voida välttyä pieniltä haavereilta. Renheimin työkalu sai pahasti kipeää ison maalihypyn jälkeisessä alastulossa ja eturunko repesi.

-  Harjoituksissa ajo tuntui hyvältä ja rennolta, ei tarvinut painaa täysillä. Olin lisäksi flunssassa alkuviikon ja päätin ottaa rauhallisesti, kertoi Renheim.

-  Maalihyppyri oli perjantaina todella iso ja alastulo liian tasainen. Hyppäsin käytännössä ihan tasaiselle ja kelkan runko vaurioitui alastulossa, jatkoi Adam muistelua perjantailta.

Rata kului harjoitusten aikana hieman jäälle, joten järjestäjillä oli täysi työ saada kierros ajokuntoon yön aikana. Myös maalihypyn alastuloa muokattiin paremmaksi. Lauantaiksi muokattu rata saikin paljon kiitosta kuljettajilta. Se oli leveä, sisälsi useita ajolinjoja, paljon ohituspaikkoja sekä tarpeeksi pehmeää lunta. Näyttävä rata oli myös tuhatpäisen yleisön mieleen.

Janne Jurvelin

 

Lauantai aloitettiin myös vapailla harjoituksilla. Janne Jurvelin oli heti aamusta hereillä, ollen oman ryhmänsä neljänneksi nopein.

- Lähdin hyvällä fiiliksellä ajamaan harjoituksia ja ajo tuntui kulkevan eilistä paremmin. Tässä vaiheessa vielä tuntui, että tästä voisi tulla hyvä päivä, kertoi Janne kilpailun jälkeen.

Ryhmän nopeinta vauhtia piti Renheim ja hallitseva Maailmanmestari Tucker Hibbert (Arctic Cat) heti hänen perässä toisena.

Toisen ryhmän nopein kuljettaja oli perjantain tapaan Petter Nårsa. Tämä antoikin odottaa häneltä paljon varsinaisen kilpailun suhteen. Emil Öhmanin aikaa ei saatu noteerattua, kun hänelle unohdettiin kiinnittää ajanottolaite, eli transponderi.

Kuljettajat kolmeen finaalierään ratkaistiin kahden karsintaerän muodossa. Perjantaina arvotut ryhmät olivat yhä voimassa, joten Teamista ensimmäisessä erässä nähtiin kilpailevan Öhman, Renheim ja Jurvelin. Emil voitti erän ja Renheim myös suoraan finaaliin ollen neljäs. Jurvelin jäi erässä yhdeksänneksi, juuri harmittavasti ensimmäinen joka karsiutui ulos suorasta finaalipaikasta.

-  Karsinta meni reisille heti kättelyssä, kun jouduin väistämään lähdössä kolaroinutta ja kelkkansa astinlaudoissa roikkuvaa Hibberttiä. Jäin ihan liikaa ja nouseminen kahdeksan sakkiin oli mahdoton tehtävä, harmitteli Jurvelin.

Toisessa ryhmässä ajanut Nårsa oli eränsä viides ja näin varmisti paikkansa suoraan finaalieriin.

-  Johdin erää, mutta juutuin kolarisumaan ja kelkan irrottelussa meni niin kauan, että putosin kauaksi kärjestä. Onnistuin vielä nousemaan viidenneksi, mikä oli helpotus, koska tavoitteena oli tietysti suora paikka finaaliin, kertoi Petter.

Jurvelin hoiteli tien finaalieriin Last Chancen kautta, josta finaalieriin pääsi neljä nopeinta kierrosaikaa kellottanutta kuljettajaa sekä kaksi seuraavaksi nopeinta varasijoille. Jannella oli alussa vaikeuksia löytää oikeaa rytmiä, mutta viimehetkillä tehdyt muutokset ajolinjoihin nostivat hänet kuudennelta sijalta ykköseksi.

Ensimmäisessä finaalierässä parhaan startin otti Petter Nårsa. Hän johti erää pitkään, kunnes Tucker Hibbert ohitti hänet vieden erävoiton ja jättäen samalla Nårsan toiseksi.

-  Minun fysiikka ei riittänyt ajamaan koko erää täysillä ja väsähdin 6-7 kierrosta ennen maalia. 15min ja kaksi kierrosta on näin raskaalla radalla minulle hieman liikaa. Ehkä pieni lisäpuristus ja jännitys vaikutti myös siihen, että väsyin niin pian, harmitteli Nårsa jälkeenpäin.

Petter Nårsa

 

Öhman oli tasaisella suorituksella erän neljäs. Ajo näytti rennolta ja varmalta, ei mitään ihmeellistä latausta, eikä turhaa repimistä.

-  Huomasin erän aikana väsyväni odotettua nopeammin. Sairastelu tuntuu vieneen terävimmän kunnon ja yritin ajaa säästeliäästi, jotta voimia jäisi vielä kahteen jäljellä olevaan erään, kertoili tuore Maailmanmestari taktiikastaan.

Adam Renhein ja Jurvelin olivat molemmat epäonnisia ensimmäisessä erässä. Renheimin lähtö epäonnistui ja mies jäi kauaksi kärjestä. Maalissa hän oli 14.

-  Onnistuin nousemaan muutaman sijan ja aloin olla letkan puolivälissä, kun sain edellä ajavan telasta kunnon lumipesun. Lasit ja kypärä täyttyivät lumesta ja jouduin pysähtymään putsaamaan laseja. Tämän jälkeen lasit olivat jatkuvasti huurussa ja ajoin käytännössä puolisokeana erän loppuun, harmitteli pettynyt Renheim.

Jos oli Adamilla vaikeuksia, niin helpolla ei päässyt suomalainenkaan. Jurvelin joutui keskeyttämään erän jo ennen puoliväliä, kun kelkan alusta kärsi vaurioita.

-  Liukurungot vääntyivät hypyssä ja matto alkoi hyppiä yli vetarilta. Tuplaaminen meni käytännössä mahdottomaksi ja tulin pois radalta, selitti Jurvelin harmissaan.

Toisen erän parhaan startin kirjasi nimiinsä Emil Öhman. Peräänsä hän sai Johan Lidmanin (Arctic Cat) ja Renheimin. Öhman ajoi selkeään erävoittoon ja Lidman maalissa toinen. Tucker joutui keskeyttämään, kun hänen kilpurinsa sylkäisi variaattorinremmin pihalle. Näin ollen taistelu mestaruudesta jäi ruotsalaisten keskinäiseksi väännöksi.

Nårsan toinen erä oli takkuinen. Huono lähtö ja ensimmäisessä erässä hukattu energia näkyivät selvästi vauhdissa. Rytmi ja liike olivat kadoksissa ja maalissa Petter oli seitsemäs.

Renheim ajoi pitkään kolmantena, mutta kun kierroksella ohitettavat alkoivat hidastaa menoa, hän jäi Lidmanista liikaa. Sijoitus toisessa erässä oli kuudes. Vauhti vaikutti hyvältä ja ilman ylimääräisiä ongelmia olisi Adam ollut ehdottomasti taistelemassa jopa erävoitosta

-  Lidman pääsi sinisen lipun avulla nopeasti ohi heistä, mutta minun kohdalla lippua ei enää näytetty. Luulivat varmaan minun olevan samaa kierroksella ohitettavien porukkaa, naureskeli Adam kilpailun jälkeen. Lisäksi samat ongelmat lasien kanssa jatkuivat ja jouduin pysähtymään ja vaihtamaan lasit kesken erän. Liikaa omituisia ongelmia tärkeissä tilanteissa, manasi Adam.

Jurvelinin osalta toinen erä päättyi myös pettymykseen. Kelkkaan vaihdettiin kokonaan uusi telasto, mutta etupukin rajoitinremmi oli käytetty.

-  Remmi näytti päällepäin ihan ehjältä, mutta jostain syystä se meni poikki. Etupukin linkut vääntyivät mutkalle ja joustot katosivat täysin. Eipä siinä auttanut muu kuin ajella radan sivuun, päivitteli Jurvelin.

 Viimeiseen erään lähdettäessä, oli mestaruus vahvimmin enää kahden miehen ulottuvilla. Parhaiten voitossa oli kiinni Öhman, mutta vain pisteen päässä väijyi Johan Lidman. Nårsa ja Garth Kaufman (Arctic Cat) olivat tasapistein kolmantena.

Lähdöstä terävästi liikkeelle päässyt Nårsa johti kilpailua hetken aikaa, ohitettuaan nopeasti kärkeen ennättäneet Juujärven ja Pihlajan. Takaa tuli kuitenkin lujaa mestaruudesta taisteleva Öhman, sekä toisen erän keskeyttänyt Hibbert.

Emil Öhman

 

-  Näin että Öhman tulee takaa lujaa, mutta päätin ajaa omien voimieni mukaan, jotta mitään repsahdusta erän lopussa ei pääsisi tapahtumaan. Se oli hyvä ratkaisu, sillä vain Öhman ja Tucker pääsivät minusta erän aikana ohitse ja olin maalissa kolmas. Tämä sijoitus riitti nostamaan minut MM-hopealle, iloitsi Petter kilpailun jälkeen.

Tucker ohitti erän lopussa myös Emilin, mutta tässä vaiheessa mestaruus oli maaliin ajamista vaille sinetöity.

-  Tiesin erään lähdettäessä, että tärkeintä olisi pitää Lidman takana. Huomasin erän aikana hänen keskeyttäneen, joten sain ajaa rauhassa ja keskittyä vain omaan tekemiseen. Tucker tuli lujaa ohitse lopussa, mutta minulla ei ollut mitään tarvetta alkaa ajamaan kilpaa ja samalla riskeeraamaan mestaruuttani, kertasi onnellinen Mestari.

-  Kelkka pelasi koko viikonlopun todella hienosti. BRP ja Janne Tapio ovat tehneet todella hyvää työtä tämän mestaruuden eteen. Samoin haluan kiittää mekaanikkoani ja koko tiimiä, kaikki on toiminut hienosti. Myös saamastani bonuksesta olen erityisen oloinen, myhäili Emil tyytyväisenä.

BRP lahjoittaa voiton kunniaksi 2012 mallin Lynx RE 800 moottorikelkan tuoreelle Maailmanmestarille.

Renheimin viimeinen erä meni ajellessa, kun suurempia paineita menestymisen suhteen ei enää ollut. Maaliviivan hän ylitti kuudentena ja sijoitus kokonaispisteissä oli yhdeksäs.

 -  Lähtö oli ihan hyvä, mutta tipuin alussa pari sijaa. Kaiken epäonnen ja ongelmien jälkeen en saanut viimeiseen erään enää minkäänlaista ajofiilistä päälle, kertasi Renheim viimeistä erää.

Suomalaista ei päästetty taaskaan sen helpommalla. Janne ajoi sivuun jo erän viidennellä kierroksella, kun kelkan ohjaaminen alkoi käydä mahdottomaksi.

-  Lähdön reaktiot oli ihan hyvät, mutta ensimmäisessä mutkassa oli taas liikaa porukkaa edellä. Lisäksi ajoin edellä kolaroineen ja radalla poikittain olleen Lidmanin perään ja raidetanko vääntyi rytäkässä. Lensin komeasti sarvien yli, mutta yritin jatkaa vielä kisaa hetken aikaa, selvitti epäonninen suomalaiskuljettaja.

Pitkään ja menestyksekkäästi kilparatoja kiertänyt Janne Jurvelin ajaa vielä 1.4. Kalixin perinteisen SuperStadionCrossin ja sen jälkeen on vuorossa 3.4. hänen jäähyväiskilpailu Rovaniemen Snow Star-tapahtumassa.

-  Nyt on aika jättää nämä touhut ja keskittyä tekemään muutakin. Toivon voivani jatkaa lajin parissa, mutta mitään tarkempia suunnitelmia ei vielä ole, summasi Jurvelin.

-  Taloprojekti ja perhe-elämä on nyt päällimmäisenä mielessä, joten kaupungille terveisiä, että meillä tonttipaikka on yhä hakusessa, virnisti Janne lopuksi.